Kun on pitkittynyt sairaus, pohtii usein paikkaansa yhteiskunnassa. Terveyttä ihannoidaan ja sitä pidetään onnellisen elämän perustana. Mikä tässä on normaalia? Sairaus tekee meistä yhteiskunnan "toisia", eli koska olemme sairaita emme voi kuulua terveiden joukkoon. Statuksemme huononee.

Määrittelemme myös itsemme kulutuksen kautta. Syömistä pidetään modernin kulutuksen keskeisimpänä metaforana. Syöminen ei ole pelkkä vatsan täyte, vaan se saa merkityksen symbolisena ja elämyksellisenä. Samalla kun syömisellä myydään myös terveydellä. Suomalaiset syövät lihatuotteita vähemmän ja kasviksia enemmän. Varsinkin nykyisin lihan ja kalan hinta ovat nousseet huimasti.

Laskin että koska en pysty ostamaan tarjoustuotteita allergioitten takia, niin ruokakassi maksaa noin 10 euroa enemmän kuin tarjouskassi maksaisi. Kyse on peruselintarvikkeista.

Onko köyhä sairaampi? On. Ja toisaalta ihmiset syrjäytyvät, koska järjestelmä on tehty siten, että aktiivinen ihminen tietää mitä kysyä. Sairaat ihmiset siis voivat syrjäytyä helpommin ja tippua kaikista järjestelmistä.

Tässä vähän yhteiskunnallista pohdintaa.