Nyt alkoivat astman oireet. Ventoline oli aloitettava. Kurjaa, mutta totta. Ensimmäinen henkäisy on se, mihin on taas valitettavasti totuttava. Liikkuminen luonnossa vähenee. Keskustassa on pöly ja metsässä on omansa. Olen väsynyt ja kyllästynyt.

Yöllä nukkuminen on vaikeaa, kutina alkaa myös, vaikka käykin kylmässä suihkussa ennen illan televisio-ohjelmia. Myös henkisesti on vaikeaa, kun alkaa jännittää nukkumaan menoa. Nukkumatti ja Unijukka pysyttelevät todella kaukana. Aamulla unettomuus näkyy mustina silmänalusina. Hieno näky ja hyvä olo. Not.

Tekeekö tällainen sairas kokopäivätöitä? Tekee ihan palkkansa eteen. Kouluttautuuko samalla? Kyllä. Ihan olisi tarpeeksi tekemistä ilman näitäkin vaivoja. Kesäkuu ei tuo yleensä helpotusta. Paitsi juhannus. Siitä en luovu.

Lähden kohta taas liikenteeseen. Silmätipat ja sarvikuonon käyttö ja taas menoksi.

Eteenpäin eläväisen mieli!