Näin se vaan on: joulusta tykkään kovasti. Ja niistä herkuista ja ihanista ruuista.

Tänään kävin ostamassa opiskelukavereille suklaarasian. Oih voih! Siellä olivat jouluntuoksuiset ja lapsuudesta tutut ihanaiset paketilliset suklaat: Aladdin, Wiener Nougat, Budabest ja monet muut ihanissa kääreissään. Silmät söivät virtuaalisesti iloisesti. Mutta onneksi niin. Pähkinäistä suussasulavaa. Kävelin pois.

Viikonloppuna oli jo erityisen hyvää imellettyä perulaatikkoa. Hyvää tulee, kun ensiksi keittää kuorineen. Sitten vasta kuoret pois. Ja monen tunnin uunissa sai olla tämä upeus! Erityisen hyvää - suosittelen.

Jouluksi suunnittelimme jälkiruokaa Eton Mess. Juuri niin. Siihen voi pistää vaikka mitä. Hyvää tulee, aivan varmasti.

Joulu tulla jolkottelee, tervetuloa!

 

Onpa mulla huono asenne. Kyse ei ole siitä, vaan siitä, että monille sadonkorjuun kasveille olen allerginen. Tosin kuten viimeksi kirjoitin, niin pystyn jotain syömään. Kunhan kohtuudella syön, vedän ja intoilen. Korit eivät tosin notku eikä retket maistu, kun tuo home iskee metsässä. Siitä tulee tosi selvää jälkeä.

Ja kaali. Kuinka monella teistä tulee migreeni tai paha olo kaalin hajusta. Kerrostalossa se on hienoa, kun asumme ylimmässä kerroksessa. Tänne se tulee. Se haistaa uhrin. Ja se olen minä. Jouduin viikonloppuna evakkoon. Onneksi oli lähellä silakkamarkkinat. Sielläkin oli parempi ilma kuin kotona. Onneksi tämä menee ohi. Kaaliko haisee hyvälle?

Olen menossa taas testeihin. Saa nähdä mitä tapahtuu. Otetaanko minut todesta vai pistetään jonoon. YTHS on nuoria varten vai.

Sain erittäin hyvän antibioottikuurin viime kuussa. Oloni parani, varmaan joku tulehdus parani ja turvotukset vähenivät. Taisin reissulla pitää hyvää huolta  itsestäni ja sitten vielä hyvä kuuri, niin olen voinut paremmin. Hyvä niin.

Yrittäkäähän pitää puolianne. Ymmärrystä tulee, mutta jos ei osaa pyytää oikeita tutkimuksia tai oikeita lääkkeitä, niin apua ei tule. Sitä tarkoittaa potilaiden aktivointi. Säästöä tulee jos he eivät osaa hakea mitä heille kuuluu. Ja varsinkin silloin kun on heikoimmillaan vaaditaan erityisen paljon voimavaroja.

Lämpimiä ajatuksia!

 

 

Olen hämmästynyt ja kummastunut tästä isosta kategorioinnista eli ruokarajoitteiset on oma ryhmänsä. Vastustan tällaista kategoriaa. Ruoka-allergikko ei tee sitä tahallaan eli ole allerginen. Näin heitä ei voi rinnastaa heihin, jotka eivät tykkää jostakin ruuasta. Olen myös erittäin vihainen heille, jotka sanovat olevansa allergisia. vaikka eivät ole. Ajattelemattomuutta. Ja piste.

Ja jos joku kokki (helsinkiläinen kuuluisa fabkokki) sanoo, että allergiset asiakkaat vievät häneltä luovuuden, niin menen muualle. Kun lähden syömään en lähde vain parilla hassulla kympillä, kyseessä on aina isompi summa. En osta listan halvinta - harvoinpa ne minulle sopiikaan - vaan pohdin mitä syön laadullisesti hyvin ja mitä riskejä voin ottaa. Varsinkin silloin otan riskejä enemmän kun  allergia on vähäisempää eli talvella. Listastani voi vähentää aineksia, mikä tällaiselle porkkana- ja kananmunaentusiastille on hyvä asia. Tervetuloa porkkanakakku ja muut leivonnaiset!

Olin reissussa Portugalissa. Onneksi olin etukäteen opiskellut joitakin ruokasanoja ja ruokakulttuuria ylipäätään, koska maasta sai mitä tilasi. Tykkäsin erityisen paljon palvelusta ja joskus jouduimme tekemään niin, että lähetimme ainekset takaisin keittiöön ja se oli tietysti "no problem". Hehän eivät tiedä allergioista mitään... vielä.Onnistunut oli reissu ja söin siis pihviä koko ajan eli 6 päivää, tosin lounaalla söin joskus kanaa. Voih, voisin lähteä uudelleen!

Voikaapa hyvin ja nauttikaapa ajasta jolloin allergia ei niin vaivaa!

 

Kun on sairas, niin kuumuuskin tuntuu tuskaiselta. Sää lisää ärtyisyyttä ja oloa vaan valittaa. En haluaisi.

Mutta minkäs teet. Eli nyt on paha aika homeallergikoille- cladosborium varoituksia on jopa lehdessä.

Sympatiaa allergisille. Kannattaapi olla itselleen armollinen, kun voi paha olo ja mieli yllättää - myös muutkin.

Kelit ovat olleet vähemmän suotuisat allergikoille. En vaan saa vatsaa kuntoon ja tukkoisuus on pahin aamulla. Päätäkin särkee. En ole juurikaan aamuihminen ja tällaiset aamut tekevät blääh-olon. Ei taas.

Migreenit ovat olleet pahempia kuin aikoihin. Uskon että neurologilla käynti syksyllä voisi auttaa. Särkylääkkeet eivät meinaa auttaa. Maksimimäärä särkylääkkeitä tekee huonovointiseksi. Tee niin tai näin- aina väärinpäin.

Yritän elää kesälläkin säännöllisesti. Muuten voi oireet pahentua, oli se sitten allergiaa tai migreeniä.

Lääkäri sanoi, ettei sairaus saa vaikuttaa arkeen. Tietääkö hän miten monta kertaa olen päättänyt ettei näin kävisi? Ja miten sitten käykään. Elämä on rajoitteista, sille ei voi mitään.

Mutta aion pitää lomaa. Rahaahan ei ole mutta eihän se loma sitä katso. Pää tyhjäksi ja sydän täyteen.

Nauttikaapa elämästä täysin sydämin!