Aluksi pistän pikaisesti allergiat. Niitä ovat eläinpöly, home, siitepölyt: kasvit ja puut (koivu, pähkinäpensas, leppä) ja ruoka-aineallergiat (koivun ja lepän ruokaristiallergiat ja lisäaineet). Lapsesta asti olen ollut allerginen ja pienenä oli maitorupi. Vuonna 2004 allergiat pahenivat siinä määrin, että testattiin kaikki brick-testeillä, aikaisemmin ei ole näitä testattu. Nokkosrokkoni on kroonistunut.

Allergian alku on taas käsillä. Onneksi avuksi on silmätipat, nenäsumute ja heinixi. Rasvana on Aqualan ja tällä kertaa pumppupullo. Muita avustajia ovat kortisonikuuri, sarvikuono ja väillä käytetty suolahuone.

On ollut erittäin vaikea viikko. Monena päivänä migreeni (edellisen kerran eilen), kun allergian aika alkaa. Nukuttaa koko ajan, vaikka mitä ammattilaiset väittävät.  Samalla oma kärsimättömyys on opeteltava hyväksymään uudestaan ja oltava itselleen armollinen.

Yritän käydä säännöllisesti pilatesissa ja joogassa, jotta kunto ei laskisi. Mutta mitä vaikeampi matka on, sitä vaikeampi on hengittää niissäkin. Kunnon mukaan tietenkin. Sekään ei aina auta, että bussissa on ollut eläimiä tai vahvoja hajusteita. No, köyhällä ei tässä tapauksessa ole vara valita ja matkat ovat kyllin pitkät, että bussi on se pakollinen kulkuväline.

Ruokaan pitää kiinnittää taas entistä enemmän huomiota. Jopa ruisleipä sellaisenaan on hankala ja vatsa ei aina ole siitä niin iloinen. Ohjeeksi olen saanut että voi paahtaa ruisleipää. En tosin ole samaa mieltä. Pakkohan ihmisen on jotain kuitenkin syödä.

Päivä kerrallaan.