Kun lähden kotoa, niin kesällä olisi kiva lähteä pyörällä. Viime kesänä en pystynyt pyöräilemään, koska koivun kukinta oli valtavan vahva. Pyörällä ajaminen olisi kivaa, mutta heti sen jälkeen kun astma ja hengenahdistus tulee, niin mitään ei pysty tekemään. Joten pyörä työvälineenä ei ole  aina paras vaihtoehto. Kuntoiluun kylläkin.

Kun menen työpaikalle tai kirjastoon tai hoitamaan asioita katson onko ympärillä esimerkiksi kasveja. Olen limoviikuna -allergikko eli oletteko oikeasti kuulleet että joku on allerginen vihreille kasveille? Olen minä. Toivon että en joudu olemaan kauan kasvien kanssa samassa tilassa. Olen kysellyt kirjastossa, että mitä kasveja on ja voiko niitä siirtää, jos olen siellä pidemmän aikaan. Saman joudun pyytämään myös työkavereilta. Tässä vaiheessa pystyn onneksi pitämään puoleni. Puutarhassa olisi kiva möyriä, mutta minulta se ei onnistu. Katselen vain kauniita kuvia - netissä.

Pahimpaan allergia-aikaan kaikki haisee ja maistuu homeelle. Edellisenä päivänä tunsin vihdoin tänä kesänä ensimmäisen syreenin hajun, en hometta. Se oli hieno hetki.

Jos on yhteinen kahvitilaisuus esimerkiksi niin olen huomannut, että niissä on usein suolaisena palana karjalanpiirakka munavoilla. Ennen nekin oli erikseen. Eli jos haluan että saisin karjalanpiirakan, niin pitää kysyä kuka on tehnyt ja mistä kahvitus tulee. Jos on samassa rakennuksessa, voin käydä kysymässä että olisi minulle jotain. Sitten ehdin juuri ja juuri seminaariin. Ja minut tuntevat tietävät, että minä vihaan myöhästymistä.

Kahvitilaisuudet ovat vaikeita. Lihavana ihmisenä minun oletetaan olevan makean perään. Niin, ei kaikki ajattele. Myös minä ajattelen näin itsestäni. Mutta mitä sitten sanoisin? Äiti opetti olemaan aina rehellinen. Joskus pääsisi helpommalla, jos vastaisi lyhyesti. Olenko jättänyt menemättä? Tietenkin.

Kauppareissu. Yleensä olen väsynyt työpäivän jälkeen ja menen kauppaan. Mulla on kauppalappu, jossa on päivän tarjoukset. Kauppa ei aina ole "luova" paikka, vaan vedän rutiinilla. Jos ei puoliskoni jaksaisi innostua ruonlaitosta, niin siihen jää. On, kyllä netissä on paljonkin reseptejä, mutta soveltaa pitää. Innostukseni on talouskoulun läpimädättämä. Tärkeämpää, että alkuruoka tarjoillaan eri kokoisilta lautasilta kuin pääruoka (jos alkuruoka on syvältä lautaselta, niin päiväruoka ei). Ja että emäntä talossa on siisti ja huoliteltu. Vuonna 1986.

Kotona on omat rutiinit. Illalla voin käydä ulkona vielä kerran tai muuten venytellä.

Suihkuun. Kun kastelen hiukset, niin kampaajan mukaan ne pitää pestä joka kerta. Ja suihku kuivattaa atooppista ihoa. Joskus pesen Aqualanilla kropan. Hiuksissa ja vartalossa käytän aina allergiatuotteita.

Iltalääkitys. Tilanteen mukaan.

Nykyisin yritän pitää yhä vähemmän esineitä näkyvillä, ja pölyä mahdollisimman vähän. Rakastaisin sisustukseen sopivia esineitä (kynttilät, enkelit), mutta ei kestä arkea.

Yö kertoo olenko ollut päivän aikana alttiina allergisoiville tuotteille. Toivon etten olisi.

Välillä on huonoja päiviä.