Aamulla söin rauhassa aamiaisen ja tankkasin vettä tavallista enemmän, koska olin nähnyt aamutv:ssä että on tulossa lämmin päivä. Otin myös vesipullon tottuneesti mukaan. Vatsa oli kuitenkin heti aamusta hieman äreä ja pää oli hieman tunkkainen.

Niin siinä kävi, että keskustassa tuli migreeni. Menin lähimpään tavarataloon vessaan huonoilemaan. Valitettavasti jonoa alkoi kertyä, joten vielä puolikuntoisena lähdin rauhoittumaan viileään tavarataloon. Vähän aikaa käveltyäni - olin toki ottanut lääkityksen- ajattelin, että pääsen jo kotiin bussilla. Ei onnistunut kun takaisin tavaratalon vessaan ja viilentämään oloaan. Ja jonoa kertyi taas vessaan, joten minun oli päästettävä seuraavat "asiakkaat" sisään.

Toisella yrittämällä pääsin sitten odottamaan bussia. Pääsin sisään bussiin. Bussi oli lämmin ja ei ollut tuuletusta edes täysillä, mutta en jaksanut pyytää kuskilta lisää. Oma on häpeäni.

Kotona viilensin itseäni ja vieläkin kiroilutti. Vaikka tiedän että en ole syyllinen tähän niin tunnen oloni ala-arvoiseksi. Huonoksi, joka ei kestä mitään.

Mitä jäi tekemättä? En päässyt iltapäivän seminaariin eli luennoille. Varaus oli etten mene, mutta epäonnistuminen on epäonnistuminen. Kun tässä asiassa ei ole vihollista.

Toivottavasti seuraavat hellepäivät olisivat helpompia!