Onneksi olin syönyt kortisonikuurin, koska nyt pystyi taas syömään ruokaa ja vatsakin toimi. Toinen onni oli, että pääsin kotiin omaan sänkyyn. Mitään painetta juhannuksen vietossa ei siis ollut. Mitään ei tarvinnut tehdä täysillä. Teki mitä jaksoi.

Tosin eilen olimme terassilla kohtuuden käyttäjinä ja katselimme muiden ihmisten juhlintaa ja hulinaa. Näimme joitakin mukavannäköisiä autoja. Onneksi ei ollut liian kuuma päivä, niin piipahdimme jokilaivoilla. Niin sanotusti mopedi ei lähtenyt käsistä. Pääsimme myös bussilla hyvän matkan kotiin päin, joten sai kuitenkin hyvää kävelyä, muttei tarvinnut olla "yli-ihminen" joka hiihtää kesät talvet.

Yöllä heräsimme kovaan ukonilmaan. Sitä ennen olin monta tuntia ylhäällä. Se on nimittäin täyden kuun aikaa. En ole vampyyri, mutta jokin minulla on. Kuuhulluus.

Tänään on helppo päivä, liha kypsyy uunissa (oi olisipa parempi uuni, ei tarvitsisi koko päivää pitää uunia päällä) ja hyvää salaattia tiedossa.

Rauhaisaa aikaa!