Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän...ja aloittu kukintansa. Edellisyö oli ollut jo vaikea ja päätin käydä päivällä kaupungin keskustassa. Huono idea.

Lähdin keskellä kirkasta päivää ja huonovointisuuteni vain kasvoi lämpimässä bussissa. Keskustassa etsimme tavaratalon parhaimmat paikat eli tuulettimien alla olin pitkään, jotta olo paranisi. Myös wc oli lähellä. Yli 20 minsaa meni ennen kuin olo vähän koheni. Sittenkin vähän jännitti, miten pääsee kotiin. Kävimme viileässä kahvilassa ja päätin, että jaksan sentään kotiin saakka. Nyt alkaa myös se aika, että tuulettaminen on harvinaista herkkua. Yleensä odotetaan sadetta.

Eli vatsa on sekaisin ja päänsärkyä meinaa olla lääkkeistä huolimatta. Poskiontelot naksuvat. Siitäpä tulikin mieleeni, että vaikka poskiontelotulehdukset voivat mennä ohi itsestään, niin niidenkin kanssa ei kannattaisi leikkiä. Tulehdus voi myös mennä otsaonteloon ja se ei aina mene ohi antibiooteilla. Joiltakin pitää leikata otsaontelot. Vakavasta asiasta on siis kyse.

Kun tukkoinen ja olo tällainen, niin ostan Duactia. Valitettavasti se ei ole kelan korvattava lääke, vaan siitä on maksettava täyshinta. Sitä tuleekin harvoin ostettua ja käy hyvin lentokoneeseen, kun korvat ovat tukossa. Hyvä aine kaiken puolin.

Takana on huono yö, olo on vaikea ja pöljähtänyt. Onneksi on helpottava unohdus!