Se menikin taas nokkosrokkoon. Poskionteloista kehoon. Hain kortisonikuurin. Hieno ja epätodellinen olo! Jihuu. Jaapa jaa.

Tein täyden työpäivän kuitenkin, kun on oltava valmiina uusiin koitoksiin. Samalla on kuukautiskierron pahin päivä. Välillä nauran hystikassa. Sitten melkein itken ja ainakin valitan. Pyydän muilta anteeksi. Ja en pyydä.Olen ja hengitän.

Lääkärit ovat inhimillisiä, silloin kun ehtivät oikein kuuntelemaan. Mutta ennen kuin heidän puheilleen pääsee, niin menee aikaa. Pitää jaksaa. Pitää osata oikeat sanat. Jos osaa alan jargonia voi pärjätä. Mutta on vielä näin miten tässä artikkelissa kirjoitetaan (huom. tarkistan linkit tarkasti, mutta tämä oli tarpeeksi oikeaa tietoa). http://www.potilaanlaakarilehti.fi/potilaan-aani/potilas-perskules/

Voiko näitä verrata naisten hysteriaan tai rouva äiti Bennettin hermoihin? Päänsäryt ja muut ovat monen arkista elämää. Tietoa on - ja tietoa saa. Kaikkiin vaan ei kaikki rohdot päde.

Oudostellaan kun tavataan.