Monet antavat neuvoja, että edullista ruokaa saa Lidlistä. Kyllä saa, jos ei ole allergioita. Usein alennuksessa on esimerkiksi marinoidut lihat, kalat tai kanat. Marinointi on aina epäilyttävää ja kannattaakin tarkistaa mitä siellä on. Joskus löytää tarjouksia ilman marinadia, mutta harvemmin. Toinen asia on valikoima. Lidlissä on pienempi valikoiva kuin esimerkiksi s-marketeissa, prismoissa, K-marketeissa tai citymarketeissa. Valikoima on ratkaiseva valinnan kannalta. Esimerkiksi jogurteissa on Lidlissä usein lisäaineita ja valikoima vaihtuu usein. Jos on aikaa ja hyviä vointeja, menen moneen kauppaan. Kauppaan teen usein listaa, mutta aina ei jaksa. Sitten ostaa mitä yleensäkin ostaa, eikä tee mitään heräteostoja.

Suklaa. Se on se mistä on vaikea luopua. Olen pavuille allerginen (suklaa on papu) ja soijalle (suklaassa on useimmiten soijalesitiiniä). Mutta joskus ostan vähän suklaata, jouluna ja pääsiäisenä. En siis levykaupalla voi enää syödä. Heikkona hetkenä, kun olen laivaristeilyllä ostan Da Capo-rasian ja Budabestin (niin on pähkinääkin että) ja kun tulen kotiin, lahjoitan ne sitten ystävilleni. Koska muistan, miltä allerginen reaktio tuntui.

Katkaravut. Toinen vaikea luopumisen kohde. Katkarapuihin tutustuin vasta aikuisiällä. Muistan laivareissut, jolloin seisovan pöydän ensimmäiset antimet ovat usein olleet kalapainoitteisia ja eritoten tuoreet katkaravut. Jossain vaiheessa parasta mitä tiesin oli katkarapupizza, jossa on hieman valkosipulia.

Taidan kiusata itseäni. Yritetään taas jatkaa.